Missä mennään!?

Mitä äikän blogista pitäisi löytyä?

♥ kuvaus itsestä - on

♥ oma kuva - on

♥ kavereiden blogilista - on

♥ liity open blogin lukijaksi - on

♥ tee kirjallisuuteen liittyvä kysely - on

♥ salapoliisiesitelmä - on

♥ kauhukirjaesitelmä - kirja arvostelu? on

♥ halloween-esitelmä - on

♥ moderni kauhutarina, aiheena halloween - on

♥ kauhu/ fantasiaelokuva-arvostelu - ei, mutta tulossa, elokuvasta Avatar (luultavasti)

♥ kaverin kauhutarinan kommentointi - on

♥ lisäpisteitä omista ideoista... - ööö.. ei ainakaan vielä

+ Listasta puuttuu mielestäni alkujaksossa tehdyt, 

dekkari kirjailija esittely,

tehdystä dekkari kirjailijasta jokin esitelmä hänen kirjastaan

(ellei ne sitten ole joku joista listalla olevista)

Henkienhoitaja

Kirja: Henkienhoitaja

Kirjailija: Royce Buckingham

Suomennus: Kaisa Kattelus

Julkaisuvuosi: 11.3 2009

Kustantaja: Tammi

Tyyli: Fantasia, (mielestäni myös mukana aika paljon kauhun piirteitä) nuortenkirjallisuus

     Päähelkilö on lukioikäinen Nathaniel poika, joka menetti kumankin vanhempansa 10 vuotiaana myrskyssä merellä. Hän jäi orvoksi ja kiersi useissa sijaiskodeissa, mutta kukaan ei huolinut häntä pitkäksi aikaa. Kunnes eräänä päivänä sokea intialaisvanhus nimeltä Dhaliwahl lupautuu ottamaan Natin, eli Nathanielin oppipojakseen. Eikä hän joudukkaan mihinkään tavalliseen oppiin vaan käsittelemään henkiä sata vuotta vanhaan taloon, jossa ei ole kyllä kaikki kohdallaan. 

     Natin suruksi vanha opettajansa kuolee ja Natilla on hyvin yksinäinen olo. Päivät menee henkiä ruokkiessa ja vahtimassa niiden tekemisiään. Kallarissa lymyää mm. valtava peto, joka mieluusti ruokailisi pitkästä aikaa tuoreella ihmisen lihalla. Nat ottaa kuitenkin riskin ja lähtee kirjastoon ja siellä tapaa Sandy nimisen tytyön ja sillä aikaa henkiä kuhisevassa talossa tapahtuu.. Taloa alkaa kaiken lisäksi lähestyä kaaoksen valtias.  

Kirjailija Royce Buckinghamista ei löydy oikein tietoa, mutta kirjan takakannen mukaan hän oli aloittanut fantasiakirjallisuuden harrastamisen jo lapsena ja kirjoittanut elokuvia- sekä romaanikäsikirjoituksia. Kerrotaan myös, että kirjan filmioikeudet myytiin lähes välittömästi ja siitä tehdäänkin parhaillaan elokuvaa.

Päädyin tähän kirjaan, kun kirjastosta suositeltiin tätä muutamien muiden kirjojen lisäksi fantasiaan ja kauhuun liittyen. Juoni oli hyvä ja lukemista riitti vaikkei kirja mikään kovin pitkä olekkaan. Kirjassa oli paljon lukuja ja niiden välillä tapahtumat vaihtelivat jatkuvasti, ei se siis mikään huonoa ole vaan se suorastaan helpotti mukana pysymistä. Kirjassa oli myös paljon hauskuutta. Tästä kirjasta pystyy mielestäni helposti toteuttamaan elokuvan ja katsoisinkin sen mieluusti jos vain tulisi mahdollisuus. Kannatti kyllä lukea.

Ja suositelen tätä kaikille jotka tykkäävät fantasian, kauhun ja huumorin sekoituksesta. Mitään ikä suositusta en osaa tälle antaa. Jossain oli kirjasta suositus 4-6 luokkalaisille (en kyllä sanoisi, koska mukana on paljon voimasanoja jaaa... hieman epämielyttäväiä kohtauksia), mutta jossain taas 14-16 vuotiaille.

Minä tykkäsin ja toivon että myös SINÄ tykkäät! :)

P.S. Pahottelen että arvosteluni on näin myöhässä. 

Etsiviä

Hercule Poirot

Yksi Agatha Christien etsivä hahmoista on Hercule Poirot. Hän esiintyy 33 romaanissa ja 54 novellissa, mutta taitaa olla tutuimmaksi tulluin TV sarjasta, joka tuli pitkän aikaa Ylen kanavilta. Sarjaa on julkaistu noin 1980-luvulta lähtien.

Hercule on belgialainen yksityisetsivä, joka ratkaisee minkä tahansa rikoksen ja voi hoitaa asian jopa vain nojatuolissa löhöämällä, sikaria polttamalla ja vain pohtimalla asiaa. Tämän pienen pyöreän herrasmiehen ylpeyden aihe on vahatut viikset, joita hän siistiikin melkein jokaisessa jaksossa. Hän kulkee aina mustassa frakissa ja hattu päässä, eikä sovi myöskään unohtaa kävelykeppiä. Luonteeltaan Poirot on hyvätapainen, sivistynyt ja pikkutarkka eläkeläinen. Sarjassa hänellä on myös apulainen, Arthur Hastings.

Varmasti tunnetuin Poirottia esittänyt
näyttelijä on David Suchet.

Tästä sarjasta minulla on jäänyt mieleen itse päähenkilön olemus, oudot tapahtumapaikat ja loppuratkaisu, jossa Hercule kutsuu kaikki epäillyt koolle ja paljastaa syyllisen monimutkaisten perustelujen jälkeen. 

Ärsyttävintä tässä sarjassa mielestäni on kun syyllisiä tulee koko ajan lisää eikä siinä vauhdissa voi pysyä mukana ellei ole koko ajan tarkkana. Melko pitkästyttävää myös kun jaksot ovat niin pitkiä ja jos aikoo pysyä juonessa mukana ei voi poistua hetkeksikään TV:n äärestä.

Sherlock Holmes

Seuraava kuvitteellinen salapoliisi on Arthur Conan Doylen (kirjailija, lääkäri) luoma Sherlock Holmes. Hänestäkin on useita romaaneja, nevelleja ja myös elokuvia. Kaikki alkoi 1800- ja 1900-luvun alkupuolella.

Tällä etsivällä on samankaltaisia tapoja kuin Poirotilla ja luonteeltakin hän on varsin saman tapainen. Kiinnittää huomiota pukeutumiseensa ja on tarkka tekemään havaintoja ja niiden perusteella hän tekee päätelmiä, joidenka avulla saa selvyyden syyllisistä. Perinteisellä holmesilla on yllään musta puku, harteillaan ns. etsivän viitta, päässä etsivä hattu (? ruudullinen, sellainen missä on edessä ja takana lippa) ja suussa piippu. Hänelläkin on apuri, tohtori Watson.

Ihanaa, vihdoinkin tärppäs!
Löysin kuvan alkuperäisestä kaksikosta.
Ja juuri sellaisia kuin muistelinkin. (:

Holmesia pidetään salapoliisikirjallisuuden esikuvana, koska on maailman ensimmäin yksityisetsivä.

Minulle tämäkin etsivä on tullut tutuksi silloin joskus kun tämä tuli TV;stä, siitä on tosin jo aika pitkä aika. Muistan kun lauvatai iltana saunan jälkeen katottiin tätä ohjelmaa, tosin mulla ei enään ole muistikuvaa millainen se oli. Muistan vain ulkonäöstä päähenkilöt (Holmesin & Watsonin, ihme kyllä kuvahaustakaan ei löytynyt yhtään sen näköisiä henkilöitä..) ja aina ihan lopussa Holmes selittää Watsonille jotain nerouksiaan.. tai jotain sellaista, sitä on vaikea selittää.

!!! " Yksinkertaista, rakas Watson " ("Elementary, my dear Watson")

Jane Marple

Tässä olisi taas Agatha Christien luoma hahmo, nimittäin Neiti Marple. Hän esiintyy 12 romaanissa ja 20 novellissa. Marple on Agathan suosituimpia etsiviä hahmoja Poirotin lisäksi.

Neiti Marple on herttainen, ystävällinen, huomaavainen, ystävällinen.. (ja kaikkea muuta positiivista) oleva vanha rouva. Mutta olemus saattaa silti pettää. Sillä hän jos kuka osaa ratkaista mysteerin kuin mysteerin (useinmiten hän ratkoo murhia). Niitä hän ratkoo Mary Meadin kylässä. Päälleppäin häntä ei voi tunnistaa etsiväksi, koska pukeutuu aivan normaalisti, (niinkuin hieman iäkkäämmät siihen aikaan pukeutuivat) mutta hänellä on loistava päättelemään ja havainnoimaan. 

Joan Hickson on ehkä tunnetuin Jene Marple näyttelijä. Hän esitti Neiti Marplea vuosina 84-92.

Neiti Jane Marple

Jessica Fletcher

Murhasta tuli totta on etsiväsarja, jossa etsivänä toimii hieman iäkkäämpi rouva Jessica Fletcher.

Jessica on entinen opettja joka on opettajan uransa jälkeen alkanut kirjoittamaan murhamysteeriromaaneja. Hän selvittää murhia itsenäisesti ja joskus poliisin apuna. Sarjassa häntä auttaa myös hänen useat ystävät. Jessica on siis jo eläkkeellä ja on ihan tavallinen ihminen, joka ratkoo mysteerejä ja yllättyy välillä jopa itse kuinka etevä on.

Murhasta tuli totta on yksi pitkäaikaisemmista etsivä sarjoista ja sarjaa on tuotettu 264 jaksoa. Lisäksi on tehty 4 pisempää elokuvaa. Sarjassa on vieraillut useita tunnettuja näyttelijöitä.

Jassicaa näytteli Angela Lansbury, joka muuten oli sarjan päätuottaja sen viimeisillä kausilla.

Angela Lansbury

Tätäkin on tullut katsottua muutamia jaksoja. Ja mieleen on jäännyt se kun alussa vai oliko se lopussa kun Jessica kirjoitti  aina vanhanaikaisella kirjoituskoneella niitä murharomaaneja. 

Adrian Monk


Seuraava onkin vähän tuoreampi tapaus. Adrian Monk on yhdysvaltalaisen televisiosarja Monkin päähenkilö jota on esitetty vuodesta 2002 alkaen.  Monkin on luonnut Andy Breckman ja sarjaa esittää USA Network. Tällä sarjalla on peräti kahdeksan tuotantokautta ja viimeinen jekso esitettiin vuona 2009.  Jaksoja on 107 kappaletta.

Monkin aloituslogo

Adrian on monenlaisista fobioista ja pakko-oire häiriöistä kärsivä entinen poliisi, (erittäin arvostettu sellainen) joka työskenteli San Franciscon poliisissa. Hänellä on uskomat päättelykyky ja oivaltaa pienimmätkin johtolangat ja ne saattavatkin olla koko jakson ratkaisu. Hän on ratkaissut lopulta joka ikisen murhan, mutta yksi on aivan mahdoton, nimittäin hänen vaimonsa (Trudy Monk) murha. Sitä hän on ratkonut monet kerrat, mutta siitä ei ole vain saatu selvyyttä. Tämä tapaus aiheutti erinlaiset fobiat.. ja niitä onkin paljon..


Hän jatkoi kuitenkin työtä poliisien avustuksella, kun sai avustaja/ hoitajan Sharona Fleming avukseen. Hän toimi 7 vuotta hänen avustajanaan, kunnes muutti New Jerseyhin, onneksi Monk sai uuden avustajan Natalie Teegerin. Hänen piti silti käydä säännöllisesti terapiassa psykiatrilla ja keroa murheistaan.


Päähenkilöä, eli Monkkia esittää Tony Shalhoub.

Randy Disher, Natalie Teeger , Adrian Monk, Leland Stottlen 

Tämä on kyllä ehdottamasti näistä 6 etsivähahmosta suosikkini. Olen katsonut aika monta jaksoa ja edelleen olen samaa mieltä, ehdottomasti paras. Parhaan poliisisarjan tästä tekee Monk, joka on huippu näyttelijä. Hän jos kuka osaa eläytyä rooliinsa. Ei tämä ole yleensä edes jännittävä poliisisarja muihin samantyyppisiin sarjoihin verrattuna, mutta tämä jos joku on komediaa, mitä monessa poliisi sarjassa ei ole ollenkaan.

Halloween!

Halloween on Suomessa aika uusi tuttavuus. Se on tullu tullut Suomeen tässä ihan lähivuosina, mutta esim. Amerikassa se on vahva perinne jota juhlitaan joka vuosi. 

Halloween sai alkunsa kelttiläisillä aulueilla länsi Euroopassa. Samhai oli silloin nykyinen halloween. Samhai oli sadonkorjuu juhla joka erotti kesän ja telven "puolikkaat" toisistaan. Myöhemmin tämä päivä sai nimekseen All Hallow's Day, eli kaikkien pyhien päivä. Tämä tapahtui kristinuskon levittyä kelttiläisille alueille ja samalla päivään sekoittui kristillisiä tapoja. Aikojen kuluessa Samhai muuttui pelkkän muotoon halloween, mutta mm. Irlannissa on nykyäänkin käytössä perinteinen nimi. 

Kurpitsalyhty

Halloween on amerikassa siis yksi juhlituimmista juhlista ja onkin aika paljon karnevaali tyyppinen. Juhlaan osallistuu kaiken ikäiset ja juhlimis mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla. Talot koristellaan vaivalla ja näyttävän näköisiksi ja jotkut ottvat juhlan niin tosissaan että tekevät kokonaisen kummitustalon. Nuoret lapset ja miksei vähän vanhemmatkin pukeutuu pelottaviin asuihin kuten pirut, aaveet, vainajat, luurangot, vampyyrit, noidat, mustat kissat... Napset käyvät karkki tai keppos kierroksella tai saattavat järjestää vaikka juhlat. Aikuiset taas järjestävät naamiaisjuhlia kodeissa ja 

ravintoloissa. 

Suomeen tämä juhla tuli vasta 1980-luvulla, mutta nykyään halloween aiheisia rekvisiitta löytyy lähes joka kaupasta tässä alku talven aikaan. Se ei silti tarkoita sitä että halloweenia Suomessa kauheasti juhlittaisiin, mutta kaikkein innoikkaammat sattavat lähteä karkki kierrokselle, tai ainakin pahan tekoon.  Yksi yleisimpiä kolttosia on talouspaperin tai vessapaperin levittäminen pihoille ja teille. Tänä vuonna meidän tiellä olikin aika läjä roskaa ja ketsupilla tai jollain muulla punaisella mössöllä varustettuja talouspaperi rullia levitettynä liikenne merkkeihin ja keskelle tietä. Ei ole muuten mitään kivaa siivottavaa!

Muita halloweeniin liittyviä tapoja on mm. kurpitsa lyhdyn kaiverrus ja halloween aiheiset ruuat.

Melkein yhtä hyytävä naama kuin itselläni

Halloweenina sattuu ja tapahtuu

     Kello alkoi lähentyä jo kymmentä kun yläkerran huoneen ovi pamahti auki. Rappusten kaidetta alas liukui 9 vuotias Tiina. Hän ei ollut mikään hurmaava näky ja alakerrassakin TV;tä katsovat vanhemmat ja isosiskokin pelästyi jo nyt melkein kuoliaiksi pelkästään nähdessään hänet. -Minä olen nyt valmis, ilmoitti Tiina jolla oli päällään mustat paita ja housut ja niitä koristi punainen itse tehty vampyyrin viitta, muoviset kulmahampaat jotka hohtivat pimeydessä, mustat hiukset hehkuivat hänen siirtyessä lampun valoon ja naamaa koristi musta maalaus.

    -Minne sinä olet lähdössä ja tähän aikaan, isä murahti. -Minä lähden nyt karkin keruuseen ja kaveritkin on jo odottamassa tuossa pihalla, tiina hihkaisi. -Sinä et lähde minnekään, äiti tokaisi heti kuullessaan lapsensa aikeet. -Mutta äiti, tämä ei ole reilua kaveritin pääsee. -Sillä ei ole nyt väljä, menkööt he minne lystäävät, mutta sinä et lähde mihinkään, ja jos sinä jatkat valittamis jää ilman viikkorahaa viiteen viikkoon, äiti karjaisi heti. -Älähän nyt, antaa hänen mennä, edes puoleksi tunninksi ja onhan nyt viikonloppu, isä sanoi. -No olkoon menneeksi, mutta sisko tulee katsomaan sinun perään ja kotona pitää olla puoli yhdeltätoista, äiti myöntyi. Tiinan sisko Anna, 16 vuotta, rupesi heti valittamaan kuullessaan kohtalostaan, mutta Tiina itse oli niin innoissaan että oli mennyt jo ulos odottamaan...

     Pian Annakin saapui pihalle. Katulamput paloivat kapean tien varrella ja kuu loisti taivaalla. Talojen pihassa oli mitä omituisia koristeita. Jollain oli piha peitossa värikkäitä kurpitsälyhtyjä, paperisia luurankoja, puihin kiinnitettyjä "hämähäkinseittejä" ja niistä roikkuvia muovi hämähäkkejä. Jotkut saattoi olla vähemmän koristeita ja joillain ei yhtään.. Sellaisten ketkä ei vietä halloweenia, tosin täälläpäin sellaiset on harvinaisia.  Parin korttelin päässä oli kyllä talo jossa asui vanha mies joka ei pahemmin juhlinut muitakaan juhlapyhiä. Itseasiassa häntä ei ole nähty kuin kerran, hänen muuttamisensa jälkeen siihen vanhaan, isoon ja hieman ränsistyneeseen taloon. Moni kiertää sen talon kaukaa ja talon naapuritkin ovat tuumineet vaivihkaa, että mies olisi muuttanut salaa ettei kukaan oli huomannut sitä tai sitten hän oli jopa kuollut. Kukaan ei vaan uskaltanut astua jalallakaan siihen taloon.

     Hetken kuluttua Anna muisti mihin oli ryhtynyt ja lähti seuraamaan Tiinaa ja hänen 3 muuta kaveriaan. Ystävykset ja Anna heidän perässään siirtyivät ensimmäiseen taloon. He soittivat ovikelloa ja vanha muori tuli avaamaan oven. Karkki vai kepponen! Kaikki neljä huusi yhteen ääneen. Muori oli ystävällinen ja antoi jokaiselle kourallisen makeisia. Tiina oli kuitenkin harmikseen unohtanut korin kotiin johon olisi ollut tarkoitus kerätä karkkeja. Hänellä ei ollut valinnan varaa ja niinpä hän sulloi karkit taskuun. He kiittivät ja lähtivät pois. Seuraavasta talosta oven tuli avaamaan heidän kanssa samalla luokalla oleva poika. Karkki vai kepponen! Poika sanoi, täällä on halloween bileet, tervetuloa. Kaikki kolme muuta olivat päässeet jo sisään, mutta Tiinan astuessa taloon he läimäytti oven kiinni nenän edestä. HEI! Päästäkää sisään! Tiina raivosi ja hakkasi ovea. Itku nousi kurkkuun ja kyyneleet silmillä hän juoksi pois pihasta. Anna yritti lohduttaa häntä, mutta turhaan.  -Sitä paitsi nyt on jo korkea aika lähteä kotiin ja olemme jo hiukan myöhässäkin, anna totesi. Apeana tytöt lähtivät kohti kotia. 

     Tiina sai ajatuksen. -Jos olisin oikea vampyyri voisin pelotella kaikkia ja kaikki pelkäisi minua, Tiina tuumi. Hän tiesi vanhan miehen talosta ja sai vielä paremman ajatuksen. -Minähän voisin muuttaa asumaan sinne kun ei minua kukaan kaipaa. Niinpä Tiina hipsi takaisin sinne suuntaan mistä he olivat tulossakin. Anna ei huomannut mitään kun käveli edellä ja kuunteli samalla musiikkia. 

     Tiina oli päässyt jo talon kohdalle ja mietti vielä hetken aikaa pystyisikö menemään tuohon kuvottavaan taloon. Hän rohkaisi mielensä ja käveli pihan poikki ovelle. Hän oli varma että talo oli autio, eikä hän tuuminut sen enempää. Ovi narahteli auvetessaan. Hän astui sisään ja yllätyksekseen talo näytti ihan asumis kelpoiselta sisältäpäin. Itse asiassa paikka oli upea, melkein kuin linna tai ainakin kartano. Tiina oli tyytyväinen päätöksestään jäädä asumaan tähän taloon. Hän tarkasteli upeaa eteis aulaa jossa oli korkea katto ja katosta roikkui kristallikruunu. Hän huomasi valon hohdetta sivulta päin. Hän meni katsomaan ja huomasi olohuoneen jossa oli takka päällä täydessä liekissä. Tiina lämmitteli käsiää tulen loisteessa. Takan edessä oli iso pehmoinen sohva hän ei voinut vastustaa kiusausta ja istui tuoliin. Hänellä heräsi vain epäilys ettei hän ollutkaan täällä yksin. Tiina nukahti tuoliin. 

     Viileä hönkäys herätti vielä unisen Tiinan. Hän hieroi silmiään ja venytteli käsiään, niinkuin kissa. Takka tuli oli hiiltynyt ja huoneessa oli melko pimeää muuten kaikki oli ennallaan. Hän nousi seisomaan ja meni olohuoneen peilin luo, katsoi itseään peilistä ja kauhistui nähdessään itselsä. Hän huomasi myös kaksi kiiluvaa pitkää hammasta.  -Olenko sairas, tiina kysyi itseltään ääneen. -Et ole, kuului matala hieman käheä ääni takaapäin. Tiina käänsi päänsä ja näki miehen jolla oli musta puku, punainen viitta jossa oli korkeat kaulukset, mustat hiukset ja kulmahampaat ja varmasti aidot. Ja hän oli vähintään yhtä kalpea kuin Tiinakin. Vampyyri, tiina sanai hämmästyneenä ääneen. Oikea vampyyri..

     Tiina ei tiennyt mitä ajatella, mutta katsoi parhaaksi poistua paikalta. Ja nopeasti! Hän juoksi ovelle. Ovi pamahti kiinni kuin itsestään. Tiina rämppäsi oven kahvaa, mutta turhaan. Tiina huomasi takaapäin lipuvan hahmon varjon lähestyvän häntä. Tiina lösähti maahan tietäen että nyt peli oli menetetty. Hän itki ja itki, ettei hän varmaan ikinä ollut itkenyt niin paljon ja äänekkäästi. Kunnes huomasi ettei huoneessa ollutkaan enään ketään. Tiina pyyhki silmänsä paidan hihaan. Hän nosti päätään ja katsoi ympärilleen hän istui eteisen lattialla. Oman kodin eteisen lattialla.  Telkkarin ääni pauhasi korvissa ja isä, äiti ja Anna oli keittiössä juomassa kahvia. Hän katsoi vielä eteisen peiliin ja hän näytti ihan tavalliselta, samalta kun aina ennenkin. Olen kotona ja oma itseni, Tiina riemuitsi. Ja meni heti kertomaan vanhemmilleen mitä oli tapahtunut. 

     Höpsö, halloweeniin on vielä 3 päivää aikaa, Tiinan äiti kikatti. Kaikki rupesi nauramaan. Myös Tiina, mutta tunsi vasemman puolen kulmahampaassa vielä terävän piikin. 

Jerry Cotton Suomessa jo vuodesta 1916 !

Jerry Cotton ilmestynyt Suomessa kohta 50 vuotta! 

Jerry Cotton on humoristinen jännitys dekkari lehti sarja, joka on peräisin Saksasta (Saksassa ilmestynyt vuodesta 1956) ja siksi onkin erittäin suosittu siellä päin. 60- ja 70-luvulla Suomessa ei ollut varmaan ketään kuka ei olisi kuullut tästä New Yorkiin sijoittuvasta dekkari lehtisarjasta.

Tämä kaikki alkoi Suomessa 50-luvun lopulla siitä kun eräs Esko Kastemaa niminen Kolmio-kirja Oy:n toimitusjohtaja huomasi eräässä lehtikioskissa Jerry Cotton lehden ja kiinostui tästä heti. 

Ensimmäinen Jerry Cotton kirjailija Suomessa oli Antti Aalto, sillä saksalainen kustantaja oli kiinnostunut hän tavastaan kirjoittaa, ja häntä pyydettiinkin kääntämään lehteä. Sinä aikana G-miehestä muokkaantui rehti FBI agentti, syynä siihen oli Aallon puutteellinen kieli taito. Hän poisti lehdestä myös väkivaltaa ja lisäsi huumoria niin että lehti sopisi kaikille luettavaksi. Lehdestä tuli nopeassa ajassa erittäin suosittu. Aallon jälkeen tuoimittajaksi vuonna 1968 tuli henkilö nimeltä Seppo Tuisku. Hän loi Jerrystä kokonaan täysin suomalaisen hahmon. Se oli lehden kulta-aikaa Suomessa. Tuisku kirjoitti itse noin 40 Cottonia ja toimi kustannustoimittajana sadoissa numeroissa. Sitten tapahtui jotain kamalaa, nimittäin vuonna 1981 saksalaiset vaativat että Suomessa aletaan kääntämään taas saksalaisjuttuja, ja se johti siihen että dekkarin suosio hiipui. 

Pari vuotta myöhemmin Seppo Tuisku oli niin masentunut muutokseen, että tarvitsi kiperästi kääntäjää. Tapani Bagge (josta jo aikaisemmin kerroin) otti haasteen vastaan. Tuisku oli tyytyväinen Tapanin tekstiin, jossa yhdistyi sekä kännetty teksti ja suomalaisuus. Niinpä palattiin takaisin vanhaan käytäntöön. Tapani ja pari muuta suomalaista tekivät käännökset, mutta pääasiassa sitä julkaistiin Suomen tyylillä. Aika kului ja kirjailijat vaihtuivat, mutta Tapani pysyi aina mukana.. Ja loppujen lopuksi hän teki suunnilleen kaiken yksin. Myöhemmin kolmiokirja lopetti Cottonin toimittamisen ja homma siirtyi SinäMinän toimitukseen. Tapani jatkoi vielä jonkin aikaa, mutta työ ei enään innostanut ja niinpä hän aikoi lopettaa. Mutta nykyäänkin 2000-luvulla sarjaa jatketaan tietääkseni, ja lehtiä löytyy nyt myös kirjastoista niinkuin kulta-aikoina ei vielä löytynyt. Laatu ei välttämättä ole enään yhtä hyvä...

G-mies Jerry Cotton on New Yorkilainen FBI:n agentti ja hänen apurinaan toimii Phil Decker. Hän työhönsä kuuluu gangstereiden kukistamienen, tosin hän ei satuta konniakaan.. paitsi hätätilanteessa. Hänellä oli myös käytössään punainen jaguaari, mallia E-Type (?). Joka on tainut vahtua jo useampaan kertaan, tuoreenpaan malliin..

• Cottonia on parhaimmillaan ilmestynyt 60 eri maassa, ja 14 eri kielellä.
• Kaikkien aikojen suosituin jännitys dekkari sarja.
• Maailmalla Cottonia on myyty yli 850.000.000 kappaletta ja Suomessa vuodesta 1961 noin 15.000.000 kpl..
• Cottonia on ilmestynyt Suomessa kohta 50 vuotta.
• Suomessa Jerryä on kirjoittanut noin parikymmentä kirjailijaa. Kaikista ei ole Cottonin kirjoittajiksi.
• Yleensä lukijat ovat 12-80 ikävuoden väliltä. Tutkimusten mukaan naiset ja jotkut sivistyneet lukivat myös tätä sarjaa yllättävän paljon.
• Cottoneista on tehty myös useampi elokuva.
• Kontra yhtye on tehnyt biisin nimeltä "Jerry Cotton"
• En itse ole lukenut yhtäkään opusta, mutta iskä on nuorena lukenut varmaan kaikki ja varmaan useampaan kertaankin. 

Tässä olisi pari Jerry Cottonia

En löytänyt jaguaarista hyvää kuvaa, mutta tässä
nyt kuitenkin sen näkee jonkin verran.

                

http://www.youtube.com/watch?v=sNn-6vzgTYM

Kannattaa kuunnella.. Kontra - Jerry Cotton

Tapani Juha Bagge 2.10 1962

Tapani on Keravalais syntyinen monipuolinen kirjailija. Nykyään hän asuu Hämeenlinnassa vaimonsa Minnan ja kolmen lapsensa kanssa. Hänen harrastuksia ovat; lukeminen, elokuvat, tv, musiikki ja jonkinlainen kuntoilu. Hän on toiminut ammattilas kirjailijana yli 20 vuotta, mutta sitä ennen hän on ehtinyt kokeilla monia ammatteja.. Lukion jälkeen hän on ehtinyt toimia armeeijassa alikersanttina, postinkantajana, kaatopaikkavahtina yms...

Tapani Bagge

Niinkuin aiemmin kerroin Tapani on varsin monipuolinen kirjailija, ja hän kirjoittaa kaikenlaisia kirjoja, kaiken ikäisille. Dekkareita, novelleja, romaaneja ja nuorten- ja lasten kirjoja. Hän tekee sanoituksia myös kuunnelmiin, näytelmiin ja jopa sarjakuviin. Hän on kirjoittanut myös kolumneja ja kirjaarvosteluja mm. Hämeen Sanomiin ja moniin muihin lehtiin. Tapani on kääntänyt myös useita kirjoja suomeksi. Hänen ensimmäisiä töitään on Jerry Cotton ja ( 70- ja 80-luvulla ilmestyvä humoristinen dekkari lehtisarja + muutama elokuva) FinnWestin (Lännen Legendoja) sarjat.

Palkinnot:

- Vuoden johtolanka 2007- palkinto (rikosromaanista Musta taivas)

- Laivakello-nuorisokirjallisuuspalkinto 2006

- Arvid Lydecken- palkinto 2005 (lastenromaanista Kylässä)

- Hämeen Liiton kulttuuritunnustuspalkinto 2005 (koko tuotannosta)

- Topelius- palkintoehdokas 1998 (Aleksin intiaanisyksy)

Uusin teos:

Tapani Bagge ja Harri Istvan Mäki: Paha paikka (ilmestyi kesällä 2010)

Tapani käyttää nykyisissä kirjoissaan yleensä miljöönä Hämeenlinnan seutua. Etenkin syrjäisiä kortteleita ja syrjäkujia. Kirjoissa Hämeenlinna on vain jännempi kun mitä se oikeasti on...