Halloweenina sattuu ja tapahtuu

     Kello alkoi lähentyä jo kymmentä kun yläkerran huoneen ovi pamahti auki. Rappusten kaidetta alas liukui 9 vuotias Tiina. Hän ei ollut mikään hurmaava näky ja alakerrassakin TV;tä katsovat vanhemmat ja isosiskokin pelästyi jo nyt melkein kuoliaiksi pelkästään nähdessään hänet. -Minä olen nyt valmis, ilmoitti Tiina jolla oli päällään mustat paita ja housut ja niitä koristi punainen itse tehty vampyyrin viitta, muoviset kulmahampaat jotka hohtivat pimeydessä, mustat hiukset hehkuivat hänen siirtyessä lampun valoon ja naamaa koristi musta maalaus.

    -Minne sinä olet lähdössä ja tähän aikaan, isä murahti. -Minä lähden nyt karkin keruuseen ja kaveritkin on jo odottamassa tuossa pihalla, tiina hihkaisi. -Sinä et lähde minnekään, äiti tokaisi heti kuullessaan lapsensa aikeet. -Mutta äiti, tämä ei ole reilua kaveritin pääsee. -Sillä ei ole nyt väljä, menkööt he minne lystäävät, mutta sinä et lähde mihinkään, ja jos sinä jatkat valittamis jää ilman viikkorahaa viiteen viikkoon, äiti karjaisi heti. -Älähän nyt, antaa hänen mennä, edes puoleksi tunninksi ja onhan nyt viikonloppu, isä sanoi. -No olkoon menneeksi, mutta sisko tulee katsomaan sinun perään ja kotona pitää olla puoli yhdeltätoista, äiti myöntyi. Tiinan sisko Anna, 16 vuotta, rupesi heti valittamaan kuullessaan kohtalostaan, mutta Tiina itse oli niin innoissaan että oli mennyt jo ulos odottamaan...

     Pian Annakin saapui pihalle. Katulamput paloivat kapean tien varrella ja kuu loisti taivaalla. Talojen pihassa oli mitä omituisia koristeita. Jollain oli piha peitossa värikkäitä kurpitsälyhtyjä, paperisia luurankoja, puihin kiinnitettyjä "hämähäkinseittejä" ja niistä roikkuvia muovi hämähäkkejä. Jotkut saattoi olla vähemmän koristeita ja joillain ei yhtään.. Sellaisten ketkä ei vietä halloweenia, tosin täälläpäin sellaiset on harvinaisia.  Parin korttelin päässä oli kyllä talo jossa asui vanha mies joka ei pahemmin juhlinut muitakaan juhlapyhiä. Itseasiassa häntä ei ole nähty kuin kerran, hänen muuttamisensa jälkeen siihen vanhaan, isoon ja hieman ränsistyneeseen taloon. Moni kiertää sen talon kaukaa ja talon naapuritkin ovat tuumineet vaivihkaa, että mies olisi muuttanut salaa ettei kukaan oli huomannut sitä tai sitten hän oli jopa kuollut. Kukaan ei vaan uskaltanut astua jalallakaan siihen taloon.

     Hetken kuluttua Anna muisti mihin oli ryhtynyt ja lähti seuraamaan Tiinaa ja hänen 3 muuta kaveriaan. Ystävykset ja Anna heidän perässään siirtyivät ensimmäiseen taloon. He soittivat ovikelloa ja vanha muori tuli avaamaan oven. Karkki vai kepponen! Kaikki neljä huusi yhteen ääneen. Muori oli ystävällinen ja antoi jokaiselle kourallisen makeisia. Tiina oli kuitenkin harmikseen unohtanut korin kotiin johon olisi ollut tarkoitus kerätä karkkeja. Hänellä ei ollut valinnan varaa ja niinpä hän sulloi karkit taskuun. He kiittivät ja lähtivät pois. Seuraavasta talosta oven tuli avaamaan heidän kanssa samalla luokalla oleva poika. Karkki vai kepponen! Poika sanoi, täällä on halloween bileet, tervetuloa. Kaikki kolme muuta olivat päässeet jo sisään, mutta Tiinan astuessa taloon he läimäytti oven kiinni nenän edestä. HEI! Päästäkää sisään! Tiina raivosi ja hakkasi ovea. Itku nousi kurkkuun ja kyyneleet silmillä hän juoksi pois pihasta. Anna yritti lohduttaa häntä, mutta turhaan.  -Sitä paitsi nyt on jo korkea aika lähteä kotiin ja olemme jo hiukan myöhässäkin, anna totesi. Apeana tytöt lähtivät kohti kotia. 

     Tiina sai ajatuksen. -Jos olisin oikea vampyyri voisin pelotella kaikkia ja kaikki pelkäisi minua, Tiina tuumi. Hän tiesi vanhan miehen talosta ja sai vielä paremman ajatuksen. -Minähän voisin muuttaa asumaan sinne kun ei minua kukaan kaipaa. Niinpä Tiina hipsi takaisin sinne suuntaan mistä he olivat tulossakin. Anna ei huomannut mitään kun käveli edellä ja kuunteli samalla musiikkia. 

     Tiina oli päässyt jo talon kohdalle ja mietti vielä hetken aikaa pystyisikö menemään tuohon kuvottavaan taloon. Hän rohkaisi mielensä ja käveli pihan poikki ovelle. Hän oli varma että talo oli autio, eikä hän tuuminut sen enempää. Ovi narahteli auvetessaan. Hän astui sisään ja yllätyksekseen talo näytti ihan asumis kelpoiselta sisältäpäin. Itse asiassa paikka oli upea, melkein kuin linna tai ainakin kartano. Tiina oli tyytyväinen päätöksestään jäädä asumaan tähän taloon. Hän tarkasteli upeaa eteis aulaa jossa oli korkea katto ja katosta roikkui kristallikruunu. Hän huomasi valon hohdetta sivulta päin. Hän meni katsomaan ja huomasi olohuoneen jossa oli takka päällä täydessä liekissä. Tiina lämmitteli käsiää tulen loisteessa. Takan edessä oli iso pehmoinen sohva hän ei voinut vastustaa kiusausta ja istui tuoliin. Hänellä heräsi vain epäilys ettei hän ollutkaan täällä yksin. Tiina nukahti tuoliin. 

     Viileä hönkäys herätti vielä unisen Tiinan. Hän hieroi silmiään ja venytteli käsiään, niinkuin kissa. Takka tuli oli hiiltynyt ja huoneessa oli melko pimeää muuten kaikki oli ennallaan. Hän nousi seisomaan ja meni olohuoneen peilin luo, katsoi itseään peilistä ja kauhistui nähdessään itselsä. Hän huomasi myös kaksi kiiluvaa pitkää hammasta.  -Olenko sairas, tiina kysyi itseltään ääneen. -Et ole, kuului matala hieman käheä ääni takaapäin. Tiina käänsi päänsä ja näki miehen jolla oli musta puku, punainen viitta jossa oli korkeat kaulukset, mustat hiukset ja kulmahampaat ja varmasti aidot. Ja hän oli vähintään yhtä kalpea kuin Tiinakin. Vampyyri, tiina sanai hämmästyneenä ääneen. Oikea vampyyri..

     Tiina ei tiennyt mitä ajatella, mutta katsoi parhaaksi poistua paikalta. Ja nopeasti! Hän juoksi ovelle. Ovi pamahti kiinni kuin itsestään. Tiina rämppäsi oven kahvaa, mutta turhaan. Tiina huomasi takaapäin lipuvan hahmon varjon lähestyvän häntä. Tiina lösähti maahan tietäen että nyt peli oli menetetty. Hän itki ja itki, ettei hän varmaan ikinä ollut itkenyt niin paljon ja äänekkäästi. Kunnes huomasi ettei huoneessa ollutkaan enään ketään. Tiina pyyhki silmänsä paidan hihaan. Hän nosti päätään ja katsoi ympärilleen hän istui eteisen lattialla. Oman kodin eteisen lattialla.  Telkkarin ääni pauhasi korvissa ja isä, äiti ja Anna oli keittiössä juomassa kahvia. Hän katsoi vielä eteisen peiliin ja hän näytti ihan tavalliselta, samalta kun aina ennenkin. Olen kotona ja oma itseni, Tiina riemuitsi. Ja meni heti kertomaan vanhemmilleen mitä oli tapahtunut. 

     Höpsö, halloweeniin on vielä 3 päivää aikaa, Tiinan äiti kikatti. Kaikki rupesi nauramaan. Myös Tiina, mutta tunsi vasemman puolen kulmahampaassa vielä terävän piikin.